Dear rvao, welcome
Here is an answer from the very translator herself =D> I do hope you will be happy with that
Because she does NOT have the possibility going on corresponding here.
GOOD LUCK :-({|=
*Hei ja tervetuloa!
Aloitetaanpa ihan alusta:
Onnittelut jo ihan pelkästään siitä että olet tehnyt päätöksen ja aloittanut unikoulun! Hienosti tehty! Vastaan sinulle viestisi sisällä:
Aloitimme unikoulun viime perjantaina. Kauhealla kiireellä, ainut viikonloppu ja viikko, jolloin se olisi lähiaikoina mahdollista aloittaa. Ja tein väärin, heti alussa.
V:
Eipä nyt hermostuta. Ei lasketa virheitä eikä erheitä vaan kaikkea sitä mikä meni hienosti! Tarkoitushan on että sinä teet tästä SINUN unikoulusi!
Mitä ikinä teetkin tee se siis rauhallisesti ja varmoin ottein riippumatta siitä mikä kirjan neuvo mahdollisesti jäi väliin tai käyttämättä.
...Olin lukenut kirjan puoleentoista kertaan ja olin jo ihan sekaisin monenlaisista ohjeista, kun eri öinä tehdään eri tavalla jne...
V:
Lepo vaan. Toista perästäni: minä osaan. Tämä menee yö yöltä aina vain paremmin.
...Naurettiin siis kovasti, vein sänkyyn (nurkkausta ympäröi pimennysverhot) ja asetin pakoilleen, unohdin esitellä lorun, lyhyesti tumpsauttelin ja yli tunnin verran pidin paikoillaan viuhkan kanssa, pariksi hetkeksi pääsin pois, kun rentoutui. Mutta itku jatkui aina vaan, välillä ihan oikeasti hysteerisenä, menin siis aina takaisin, uusimaan aiemmin. Voi, voi minua. No se yö meni, ja jo seuraava yö kesti 11 tuntia (11,5 oli tavoite) ja keskellä yötä pari kertaa meinasi herätä. Lorusin molemmilla kerroilla yhden kierroksen ja aina seurasi hiljaisuus ja uninen tuhina.
V:
Ensimmäisenä yönä liikenne todellakin on tiuhaa. Lapsellehan vastataan heti ja varsinkin, jos hän tosissaan alkaa pelästyä tai tulla surulliseksi. Älä sure! Kirjoitat, että jo toinen yö oli yhdentoista tunnin pituinen! Sehän on todella hienoa! Sen lisäksi lapsi vastasi loruun hiljaisuudella tai pienellä tuhinalla. Tosi hienoa! Etsi lähin peili ja kerro itsellesi miten mahtava äiti olet!
...Mutta pian (aamtunteina, päiväunille mentäessä ja iltaisin) tuli ongelmaksi se ettei hän reagoi loruun, kuin keskellä yötä, kun on ihan unentokkurainen. Enemmän lukeneena ymmärsin, että ongelmana voisi olla kaksi asiaa:
- sudet on päässyt sänkyyn. Miten siis voin saada ne pois sieltä?
- ja minulta puuttuu varmuutta. Mistä saisin, sitä kun mielestäni, en enää itsevarmempi voi olla. Kuuntelin vielä Annan filmin pätkästä, miten hän loruaa ja olen matkinut hänen tapaansa.
V:
Nyt en ihan tiedä kuinka pitkälle olet unikoulusi kanssa päässyt, mutta kirjoitat, että loru ei ihan vielä istu. Anna sille hieman aikaa. Saanko antaa esimerkin? Tässä pari päivää sitten minun kymmenkuiseni tarvitsi sanoisimmeko vaikka että pienen ajatustauon jotta iltapäivä jatkuisi mukavammissa merkeissä. Koska kyseessä on kolmas lapseni heivasin hänet vaunuihin, toin vaunut keittiöön missä puuhailin päivällisen parissa, ja kuuntelin mahdollisia motkotuksia silleen puolella korvalla. Aina välillä - jos neiti alkoi kuulostaa huolestuneelta - saatoin heittää jonkin repliikin väliin, tyyliin: joo, tässä ollaan. Nuku sinä vaan. Se ei ollut edes oikeaa loruamista vaan sellaista rauhallista keskustelua. Neuvoni on siis - puuhastele muuta samalla kun heität päivälorusi tarpeen vaatiessa mukaan silleen muiden puuhien lomasta. Sillä tavalla säästyt ylikeskittymiseltä. Klassinen musiikki on kyllä myös asia jota voisi harkita: pienet pötkäleet samaistavat vielä mielellään hengityksensä samanrytmiseksi - joten valitse rauhallista musiikkia. Se auttaa myös sinua itseäsi.
Mitä itseluottamukseen tulee on minun neuvoni seuraavanlainen: tee lista kaikista niistä asioista, jotka olet tehnyt hienosti ja joihin olet tyytyväinen! Lue sitä listaa ikiomana itseluottamus-lorunasi ääneen, heti kun epäilyt iskevät! Tässä sinulle hyvä alku:
MINÄ päätin tehdä tilanteelle jotakin!
MINÄ etsin informaatiota ja löysin tämän unikoulun!
MINÄ luin koko kirjan ja päätin tehdä unikoulusta omani!
MINÄ autoin lastani nukkumaan 11 tuntia jo toisena yönä!
MINÄ olen saanut aikaan muutoksen!
MINÄ teen tästä unikoulusta oman versioni jossa MINÄ loruan omalla tyylilläni ja jossa MINÄ kuuntelen vatsanpohjantunnettani.
Siitä vain listaa jatkamaan!
Siitä se lähtee, hep!*
O:)
